Selasin minä sitten lomalla viimeinkin myös sitä Valoa, valoa, valoa.
Tai pitäisi varmaan sanoa, että kohdallani se oli Valoa, val —, sillä etenin siinä vähän harppoen ja suunnilleen puoleen väliin. Pakenin nimittäin kirjastoon odottamaan erästä kaveria, jonka bussi oli ojassa jossain osapuilleen Vihtarin asemalla. Muistattehan ne joulun jälkeiset myrskyt, jotka saivat koko Suomen raideliikenteen koomaan? Alkuperäinen puolen tunnin myöhästyminen muuttuikin siis melkein kahdeksi ja minä päätin lämmitellä valoisassa.
Istuin siinä sitten kaikin puolin vakavasti otettavana kolmikymppisenä kirjaston lasten- ja nuortenosastolla, lukemassa nuortenkirjallisuutta. Olisin muuten voinut lainatakin, mutta eihän minulla enää ole kyseiseen kirjastoon korttia. Ei siitäkään huolimatta, että kyseinen kirjasto on se, johon palaan joka kerta kuin kotiin. Jossa ei tarvitse etsimällä etsiä kun tarvitsee jotain. Mikään muu ei ole vielä aiheuttanut samanlaista kotoisuuden tunnetta ja melko monessa eurooppalaisessa kirjastossa olen kuitenkin rymynnyt.
Samassa paikassa myös oli ovessa lappu, jossa sanottiin, ettei aineiston palauttamista suositella palautusluukusta. Satunnainen savolainen ei ole ihan varma, mikä sitten on palautusluukun funktio.
Mutta, nyt erhehdyin haihattelemaan.
Valoa, val —.
Sen mitä luin, sanoisin, että kaunista kieltä, mutta aika hengästyttävää. Jossain (ehkäpä Pravdan kritiikissä?) sanottiin, että kirja vaatii kokenutta lukijaa. En nyt siitä tiedä, mutta keskittynyttä lukijaa ainakin. Muuten ei ihan pysy perässä.
Ehkä vuoden päästä luen toisenkin puoliskon. Sitten voin yrittää sanoa kirjasta jotain fiksua.
Calendula kirjoittaa kirjoittamisesta ja kirjoittamisen vierestä. Hyvin satunnaisia keveitä ajatuksia. Saa viihtyä.
3 kommenttia:
Todella kummallista. Ehkä kirja vaatii kokeneen lukijan, kun puhutaan nuorista? Minusta se oli melko helppolukuinen, eri asia jos olisin lukenut Valoa valoa valoa teininä. (Jolloin luin Edgar Allan Poeta, koska olin pieni elitisti. En mene takuuseen, että tajusin mitään sisällöstä.)
En mäkään sitä tosiaan vativana sinänsä pitänyt, hieman keskittymistä vaativana tosin.
Mutta tosiaan, en ehkä enää hahmota kuinka luin 15 vuotta sitten.
Minulta jäi Valoa valoa valoa kesken. En lukenut kuin vähän alkua. Luen aika paljon nuortenkirjoja, vaikka en itseäni ihan niiden kohderyhmään enää laskekaan... En mielelläni jätä kirjoja kesken, mutta Valoa Valoa Valoa ei saanut minua kiinnostumaan. Olisin halunnut lukea sen, koska siitä on keskusteltu niin paljon. Mutta olen hyvin pahasti allerginen tekotaiteellisuudelle ja minulle tuli siitä kirjasta sellainen olo. En tykkää siitä jos kertoja alkaa kertoa miten kirjoitetaan, ellei sitä tehdä Walter Moersin tyyliin.
Lähetä kommentti