28. lokakuuta 2011

Yön jälkeen


Väräjävä heinikko.
Piikkipensaita.
Sammalta
metsänpohjassa.

Hiukset kasteesta
märkinä.
Kumisaappaat
haukkaavat vettä
suonsilmäkkeestä.

Auringon noustessa
kaiken kokemasi
ylle
et tiedä
pitäisikö sinun
paeta vai
mennä vielä
hieman lähemmäs.


***

Runotorstain 222. haaste Halloween-henkisesti kummitustalo.


[Kuva: Mirror | imaging reality, CC BY-NC-SA 2.0]

4 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Minusta tässä runossa vahvin osa on keskimmäinen säkeistö. Siinä tunnelma totisesti tiivistyy.

Tillman kirjoitti...

Hieno tunnellma

Ensimmäisten säkeiden eleettömyys on ällistyttävää.

Oivalta pohdinta viimeisissä säkeissä
Rakenne on kasassa ja runo loppuu niin kuin pitää.

Pidin kovasti

isopeikko kirjoitti...

Olisiko hyvä mennä vihreille niityille lepäämään? Usein siellä on lampaitakin.

Calendula kirjoitti...

Kiitokset kommenteista :)

Lampaat ovat oivia eläimiä, isopeikko, lempieläimiäni vallan.