Toinen todellisuus
tomua toimivampi
Tornipöllö todistettavasti
toistaiseksi torkuksissa
Toivolla tohvelit
toscanalaiselta torilta
- - -
Olen lukenut uteliaisuudella Esikoiskirjailijan vuosi -blogin pohdintoja ja keskustelua fantasiasta.
Uteliaisuudella siksi, että itse lukeudun ihmisiin, jotka eivät juuri fantasiaa lue, eivätkä siksi oikein osaa sellaista kirjoittaakaan. Hyllystäni löytyy tietenkin Taru sormusten herrasta ja pari osaa Harry Pottereita, mutta siihen se jääkin. Ylipäätään ilmaus spekulatiivinen fiktio oli minulle vielä puoli vuotta sitten täysin tuntematon. Oppia ikä kaikki.
Eipä siinä, reaalimaailman yksityiskohtien kanssa näprääminen on minusta hirvittävän kiinnostavaa, ja siinä missä joku muu hioo pois fanstasiamaailmasta sisäsiä ristiriitoja, minä saatan käyttää käsittämättömän pitkiä aikoja Google Mapsin ja satelliittikuvien seurassa miettien, että "olisikohan uskottavaa jos tuohon sijoittaisi leirintäalueen?" tai "pystyyköhän tuon välin oikeasti ajamaan yhden päivän aikana?"
Romantiikanraapustelijaa melkein ahdisti, kun joku huomautti, ettei nahkatakeissa yleensä ole vetoketjuja.
En ole koskaan kokenut, että reaalimaailmasta kirjoittaminen rajoittaisi mielikuvitustani. Se ehkä vain elää eri tavalla. Ymmärrän, että joidenkin tarinoiden kertominen vaatii irtautumista oikean elämän ja realismin puitteista, mutta onneksi maailmassa riittää tarinoita kerrottavaksi myös meille, jotka elämme jalat maassa (ja pää vaaleanpunaisissa pilvissä).
[Kuva: Missteee, CC by-nc-sa 2.0]
[Runotorstain 224. haaste : torstai]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti