Unissani palatessani takaisin
löydän itseni aina
saman vaahteran juurelta
samasta keittiöstä.
löydän itseni aina
saman vaahteran juurelta
samasta keittiöstä.
Joskus kutsuin sitä kodiksi.
Vuosikaudet olen elänyt
matkalaukusta
pakettiautosta
kiskonut itseni irti
juuri alkaessani
tottua.
4 kommenttia:
Niin, kodinlöytäminen vaatii sydämen lisäksi tottumista. Haikea tunnelma runossasi!
Haikea tosiaan. Reissun päällä eläminen ja jatkuva muuttaminen on varmaan rasittavaa. Ei uskalla kiintyä mihinkään paikkaan.
Unessa miäkii olen nähny vanhoja paikkoja.
Hieno sekoitus unta ja realismia!
Kerrankin joo vähän negatiivisemmalla puolella elämää. Mutta sallittakoon haikailu huonompina päivinä.
Lähetä kommentti