Hymyilin taannoin leveästi Deen kommentille: "Oh, luojan kiitos kerrankin joku, joka ei kuuntele pianon pimputusta kirjoittaessaan."
En ole aivan varma, onko ihmisen mahdollista kirjoittaa
a) muulloin kuin yöaikaan ja
b) musiikitta.
Kohta b on oikeastaan aika erikoinen, koska en tiedä musiikista juuri mitään. En ole koskaan kokenut itseäni erityisesti musiikkiriippuvaiseksi, oikeastaan päinvastoin. Paitsi silloin kun kirjoitan.
Tiedän ihmisiä, jotka valitsevat musiikin kirjoittamansa tekstin tunnelman mukaan. Ja niitä, jotka laittavat repeatille jonkin sopivan biisin, joka ei jää päähän soimaan. Niin, että loppujen lopuksi se katoaa taustamusiikiksi.
Minä voisin väittää, etten valitse musiikkia tekstin mukaan, mutta musiikki vaikuttaa suorastaan paljon siihen mitä kirjoitan. Sateen lasten idea lähti vyörymään yhdestä juovikkaasta huovasta. (Piste sille, joka tunnistaa kyseisen biisin.) Eilen mainitsemissani 31 000 sanassa on meri ja mukulakiviä, mutta myös jossain taustalla Nahkatakkinen tyttö. (Sen kaikki tunnistavat.)
Mitä sitten kuuntelen kirjoittaessani?
Noh, vaikkapa seuraavia ja etenkin seuraavia:
Panic! at the Disco. Myöhäislöydetty, mutta nykyään suuri suosikki. Varsinkin I Write Sins not Tragedies on aivan loistava.
Amanda Palmer. Kiitos Amandan löytämisestä kuuluu samalle ihmiselle, jota lainasin taannoin sähköiseen julkaisemiseen liittyen. Australia, etenkin Australia, oi tuo kaipuu pois todellisuudesta.
Suomirock. 80- ja 90-lukujen suomirock. Opin alta metrin mittaisena käyttämään vanhempieni lp-levysoitinta Dingon takia.Tässä listassa nyt on kuitenkin niin monta nimeä ja ehkä vielä löytämistäkin odottavaa kappaletta, etten ala erikseen luettelemaan. Uudemman suomirockin kanssa mulla on vähän vaikeuksia. Ehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita.
Ladyhawke - Paris is Burning. Ja lämpimät yöt parvekkeella Välimeren rannalla.
Carola. Carola on suomirockin ohella nuoruuteni suuria rakkauksia.
Entäs te muut? Mikä soi? Vai soiko mikään?
Calendula kirjoittaa kirjoittamisesta ja kirjoittamisen vierestä. Hyvin satunnaisia keveitä ajatuksia. Saa viihtyä.
4 kommenttia:
Minulla on varmaan sen verran huono keskittymiskyky, että musiikki häiritsee kirjoittamista. Eli hiljaisuus on minulle parasta musiikkia. Tai sitten radio. Se ei häiritse yhtä paljon. Pidän kuitenkin aika usein kirjoittamisesta pikkutaukoja, jonka aikana kuuntelen jonkun kappaleen. Viime aikoina olen kuunnellut aika paljon the Soundsia, ABBAkin soi aika usein. Joskus jokin kappale on inspiroinut minut kirjoittamaan, kuten Mad World. Tunnustaudun myös suomirockin ystäväksi :) Ja öisin tulee kirjoitettua, ei kyllä aina kannattaisi.
Joo, yökirjoittaminen ei sovi yhteen yhteiskunnallisesti korrektin elämäntavan kanssa, mutta niinpä vain viime yönäkin löysin itseni oikolukemassa tekstiäni aamukolmelta. Koira karvoilleen mitään mahda.
En kuuntele juuri koskaan musiikkia kirjoittaessani. En tosin muutenkaan. Olen sinänsä outo tyyppi, että tykkään kyllä kovasti musiikista ja kuuntelen monia hyvin erilaisia genrejä, kirjoitan jopa musiikkilehteen, mutta en kuuntele musiikkia välttämättä edes joka päivä. Osittain kyse lienee siitä, että neurologisen sairauteni kanssa keskittymiskyky on muutenkin varsin rajallinen ja musiikin kuuntelu vie jopa energiaa. Sairaus myös hyvin tehokkaasti estää yökirjoittamisen, vaikka yleensä olenkin sekä virkeimmilläni että luovimmillani iltaisin (ja luovimmillani, mutta en enää virkeä juuri ennen nukkumaanmenoa).
On pitänyt kyllä kokeilla sitä, että kuuntelisi musiikkia kirjoittaessa. Jossain oli jopa kiinnostava haaste, jossa soitetaan satunnaisia kappaleita ja kirjoitetaan jokaisen aikana yksi raapale, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi toteuttaa, vaikka raapaleista kovasti pidänkin.
Aika hauska haaste tuollainen kyllä.
Mäkään en välttämättä pysty keskittymään esim. opiskeluun musiikin kanssa. Riippuu paljon vireystilasta, mutta jos pitää yhtaikaa oppia ja muistaa ja vielä jos vireystilakin on vähän mallia "zombiesta seuraava", niin siinä kyllä hiljaisuus on paras kaveri.
Lähetä kommentti