Väräjävä heinikko.
Piikkipensaita.
Sammalta
metsänpohjassa.
Hiukset kasteesta
märkinä.
Kumisaappaat
haukkaavat vettä
suonsilmäkkeestä.
Auringon noustessa
kaiken kokemasi
ylle
et tiedä
pitäisikö sinun
paeta vai
mennä vielä
hieman lähemmäs.
***
Runotorstain 222. haaste Halloween-henkisesti kummitustalo.
[Kuva: Mirror | imaging reality, CC BY-NC-SA 2.0]
4 kommenttia:
Minusta tässä runossa vahvin osa on keskimmäinen säkeistö. Siinä tunnelma totisesti tiivistyy.
Hieno tunnellma
Ensimmäisten säkeiden eleettömyys on ällistyttävää.
Oivalta pohdinta viimeisissä säkeissä
Rakenne on kasassa ja runo loppuu niin kuin pitää.
Pidin kovasti
Olisiko hyvä mennä vihreille niityille lepäämään? Usein siellä on lampaitakin.
Kiitokset kommenteista :)
Lampaat ovat oivia eläimiä, isopeikko, lempieläimiäni vallan.
Lähetä kommentti