25. marraskuuta 2011

Hajanaisia ajatuksia eristystaidon puutteesta


Kuusi nollayksi.

Jäinen nenänpää peiton alta pilkottaen
mietit uhmaisitko jumalia.

Mietit

mihin mahdoit unohtaa
villasukkasi.

Mietit

lieneekö ainoa huonekasvisi
– se kissalta säästynyt –
paleltunut hengiltä.

Mietit

lasivillaa
takkatulta
untuvatakkeja
hehkuviiniä.

Talvi.

* * *


Runotorstain haasteena talven merkit.

5 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Tässä on jotain hilpeää, vaikka aihe ei mieltä ylennä. En tiedä onko lähestymistapa sellainen hieman humoristinen. Mutta joka tapauksessa pidin.

runopasanen kirjoitti...

Hyviä mielleyhtymiä aamukylmän aikaan. Pidin.

Calendula kirjoitti...

Joo, eipä sitä muukaan auta kuin huumori nenänpään jäätyessä ;)

Johanna kirjoitti...

Meiltä on talvi tuhonnut oikeasti muutaman huonekasvin. Kerran lähdimme Italiaan joulukuun alussa ja talvi tuli tänne Suomen Turkuun sillä välin. Lämmitys oli pienellä - pihejä kun olemme - se tappoi kahvipensaan! Harmittaa ja surettaa vieläkin, oli niin muistorikas kasvi.

Heh, siitähän voisi kirjoittaa vaikka romaanikässäriini pienen pätkän. :)

Calendula kirjoitti...

Me meinattiin tappaa samalla tavalla yksi kasvi joululoman aikana. Se selvisi siitä, ja vielä kissastakin... mutta ei selvinnyt muutamasta viikosta yksin miehen kanssa. Joku unohti kastella.