Kuusi nollayksi.
Jäinen nenänpää peiton alta pilkottaen
mietit uhmaisitko jumalia.
Mietit
mihin mahdoit unohtaa
villasukkasi.
Mietit
lieneekö ainoa huonekasvisi
– se kissalta säästynyt –
paleltunut hengiltä.
Mietit
lasivillaa
takkatulta
untuvatakkeja
hehkuviiniä.
Talvi.
* * *
Runotorstain haasteena talven merkit.
5 kommenttia:
Tässä on jotain hilpeää, vaikka aihe ei mieltä ylennä. En tiedä onko lähestymistapa sellainen hieman humoristinen. Mutta joka tapauksessa pidin.
Hyviä mielleyhtymiä aamukylmän aikaan. Pidin.
Joo, eipä sitä muukaan auta kuin huumori nenänpään jäätyessä ;)
Meiltä on talvi tuhonnut oikeasti muutaman huonekasvin. Kerran lähdimme Italiaan joulukuun alussa ja talvi tuli tänne Suomen Turkuun sillä välin. Lämmitys oli pienellä - pihejä kun olemme - se tappoi kahvipensaan! Harmittaa ja surettaa vieläkin, oli niin muistorikas kasvi.
Heh, siitähän voisi kirjoittaa vaikka romaanikässäriini pienen pätkän. :)
Me meinattiin tappaa samalla tavalla yksi kasvi joululoman aikana. Se selvisi siitä, ja vielä kissastakin... mutta ei selvinnyt muutamasta viikosta yksin miehen kanssa. Joku unohti kastella.
Lähetä kommentti