4. marraskuuta 2011

Kotona


Unissani palatessani takaisin
löydän itseni aina
saman vaahteran juurelta
samasta keittiöstä.

Joskus kutsuin sitä kodiksi.

Vuosikaudet olen elänyt
matkalaukusta
pakettiautosta
kiskonut itseni irti
juuri alkaessani
tottua.

Joskus haaveilen paikasta jota voisin kutsua kodiksi.

 * * *

Runotorstain 223. haaste: koti.

4 kommenttia:

Hilbert kirjoitti...

Niin, kodinlöytäminen vaatii sydämen lisäksi tottumista. Haikea tunnelma runossasi!

Sartsa kirjoitti...

Haikea tosiaan. Reissun päällä eläminen ja jatkuva muuttaminen on varmaan rasittavaa. Ei uskalla kiintyä mihinkään paikkaan.
Unessa miäkii olen nähny vanhoja paikkoja.

Johanna kirjoitti...

Hieno sekoitus unta ja realismia!

Calendula kirjoitti...

Kerrankin joo vähän negatiivisemmalla puolella elämää. Mutta sallittakoon haikailu huonompina päivinä.