12. joulukuuta 2011

QQOQCCP

Kuva ei liity yhtään mihinkään, kunhan löytyi arkistoista.


Minullakin on satunnaisesti elämä. Tai siksi ainakin kutsuvat sitä aikaa, joka vietetään hyödyllisemmin kuin kirjoittaen silkkaa fiktiota. Tietysti hyödyllisyyden määritteestä voitaisiin keskustella pitkiä aikoja.

Duunin puolelta on tullut tutuksi ongelmanlöytämismetodi (hyvää suomea), josta paikalliset käyttävät helposti lausuttavaa lyhennettä QQOQCCP [ky-ky-o-ky-se-se-pe]. (Tai englanniksi Five Ws.) Tuota muuten oppii käyttämään naurettavan helposti.

Kaiken pohjustuksen tarkoitus oli sanoa, että kun ei ole mitään sanottavaa, omasta navasta puhuminen on oivallista ajanvietettä. Aloitetaan siis ensimmäisellä Q:lla.


QUI ? (kuka?)

Calendula tai Kehäkukka, molemmat kelpaavat, molempia käytän. Oikea nimi jääköön vielä virtuaalipiiloon.


QUOI ? (mitä?)

Kirjoitan. Romantillisia novelleja, runotorstailua välipaloina, vähän vakavampaakin pikkufiktiota. Mielikuvitusmaailman ulkopuolella elän pitkiä päiviä ja kuusipäiväisiä viikkoja uusio-opiskelijana.


OÙ ? (missä?)

Keskellä Eurooppaa, lähellä rajaa. Vähääkään kieliä osaavalle asuinmaani ei ole jäänyt salaisuudeksi. Tarkemmin ottaen vilkkaan bulevardin varrella, toisessa kerroksessa, olohuoneen nurkassa olevan työpöydän edessä tai sängyssä läppäri polvilla.


QUAND ? (milloin?)

Kuten vaikkapa tästä, tästä tai tästä käy ilmi, lähinnä myöhään illalla tai jopa öisin. Päivärytmini olisi lepakolle sopiva, jos sellainen olisi mahdollista sovittaa yhteiskunnalisesti hyväksyttyyn elämään.


COMMENT ? (kuinka?)

Sinisellä läppärillä, joka on rakas, mutta turhan iso raahattavaksi mukana. Suunnitelmissa on siis kepeämmän hankkiminen rinnalle, kunhan alennusmyynnit alkavat. Yksinkertaisella tekstinkäsittelyohjelmalla, joka ei tee juuri mitään muuta kuin käsittelee tekstiä.

Mukavassa asennossa, seurana teekupillinen ja kuulokkeissa rockia. Mikään muu musiikki ei kelpaa kirjoittamiseen.


COMBIEN ? (kuinka paljon?)

Niin paljon kuin ehdin ja jaksan. Joskus vain runotorstaiosallistuminen viikossa, joskus parituhatta sanaa illassa. Kirjoitan yleensä kuitenkin tiivistä, novelli tuntuu omimmalta tekstimuodolta.


POURQUOI ? (miksi?)

Omaksi huvikseni ja vähän muidenkin iloksi. Ei minua ollenkaan haittaa, jos joku näitä tekstejä lukee, päinvastoin. Se ei kuitenkaan ole mitenkään oleellisin kirjoitusmotivaatio. Pysyypähän suomen kieli paremmassa kuosissa ja aivot vetreinä.

Jos taas kysytään, että miksi vaaleanpunaista höttöä, niin vastaan, että "vaaleanpunainen höttö on kivaa". Pidän keveistä tarinoista ja onnellisista lopuista, vastapainona oikealle elämälle. Onpahan joku asia, jota en ota niin vakavasti.



3 kommenttia:

Dee kirjoitti...

Oh, luojan kiitos kerrankin joku, joka ei kuuntele pianon pimputusta kirjoittaessaan.

Calendula kirjoitti...

Hörähdin kommentille :)
Joo, ei pianoa mulle kiitos. Klassisenkaan päälle en juuri ymmärrä.

isopeikko kirjoitti...

Sepä oli nasevaa :) Ja lystiä :)