30. syyskuuta 2011

Katse



Haalea vaalea
sininen
hyinen

Kulmien alta
kesäpäiväni
lammikot riitteeksi

Kohmeisin sormin
keräsin
unikon
jäätyneet terälehdet
kämmenelleni




***

Runotorstain 218. haaste pohjautuu Pertti Niemisen runoon kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989):

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
        katse.


Kuva: Bennett Meier, CC BY-NC-ND 2.0

8 kommenttia:

Diina kirjoitti...

Kaunista! Vielä saa odotella pakkasaamuja :)

Calendula kirjoitti...

Onneksi vielä hetken.

Careliana kirjoitti...

Tykkäsin erityisesti viimeisestä säkeistöstä, se toimisi yksinäänkin!

Esa Suomaa kirjoitti...

Tämä sai odottamaan kuura-aamuja! Ahh... :)

Muhadzir kirjoitti...

Samaa mieltä kuin Careliana : viimeinen säkeistö oli niin pelkistetty ja toimiva, että se toimisi yksinäänkin. Hyvä!

Johanna kirjoitti...

Hieno ja muistoja herättävä runo. Itse olen keräillyt unikkoja pellolta Puolassa. Sitten viereen pysähtyi paikallisten auto ja olin jo kauhuissani, että nytkö tulee valituksia. Mutta hekin vain keksivät, että tästäpä on hyvä poimia unikoita. Tuo muisto tulee minulle aina mieleen unikoista. :)

John kirjoitti...

Nii`in kauniisti runoiltu, ettei se kylmän tulo enää nii`in paljo harmitakkaan :-)

Calendula kirjoitti...

Kiitokset kommenteista :)