Haalea vaalea
sininen
hyinen
Kulmien alta
kesäpäiväni
lammikot riitteeksi
Kohmeisin sormin
keräsin
unikon
jäätyneet terälehdet
kämmenelleni
***
Runotorstain 218. haaste pohjautuu Pertti Niemisen runoon kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989):
Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse.
Kuva: Bennett Meier, CC BY-NC-ND 2.0
8 kommenttia:
Kaunista! Vielä saa odotella pakkasaamuja :)
Onneksi vielä hetken.
Tykkäsin erityisesti viimeisestä säkeistöstä, se toimisi yksinäänkin!
Tämä sai odottamaan kuura-aamuja! Ahh... :)
Samaa mieltä kuin Careliana : viimeinen säkeistö oli niin pelkistetty ja toimiva, että se toimisi yksinäänkin. Hyvä!
Hieno ja muistoja herättävä runo. Itse olen keräillyt unikkoja pellolta Puolassa. Sitten viereen pysähtyi paikallisten auto ja olin jo kauhuissani, että nytkö tulee valituksia. Mutta hekin vain keksivät, että tästäpä on hyvä poimia unikoita. Tuo muisto tulee minulle aina mieleen unikoista. :)
Nii`in kauniisti runoiltu, ettei se kylmän tulo enää nii`in paljo harmitakkaan :-)
Kiitokset kommenteista :)
Lähetä kommentti