Runotorstain inspiraationlähteenä on tällä viikolla M.A. Nummisen Minä laulan vaikka sataa.
Jostain kumman syystä kappale toi minulle mieleen jonkin vanhan lastenlorun rytmin, joskaan sanoista en tietenkään saa kiinni ollenkaan. Mutta loru tästäkin tuli. Ilman Gommia ja Pommia, sentäs.
Jos takkini purjeeksi avaisin
ja astuisin pyörien päälle
ja kasvoni tuuleen kääntäisin
ja leukani ylös kohottaisin
jos antaisin myrskylle hymynkin
niin mäkien yli liukuisin
ja päätyisin järven jäälle.
1 kommentti:
Oi, oi, aivan ihastuttava! Mieleni halajaa jo järven jäätä luistimilla kuluttamaan. :)
Lähetä kommentti